Tämänpäiväisessään Kemppinen puhuu erään kalifornialaisen kaupan katoamisesta ja paljosta muusta mutta minä sanon: 1990-luvulla tulin yliopiston (tietenkin Helsingin yliopiston) päärakennuksen aulaan kun pylvään takaa tuli esiin nainen adressipinkka kädessään. Häntä voi kutsua "hipiksi", mutta tarkemman lajinmäärityksen jätän hänen hoitohenkilökunnalleen.
Nainen ravasi luokseni ja kysyi, tiedänkö mitä pahaa on automarketeissa. En tiennyt, mutta muistelin kuulleeni asiasta puhetta opiskelijoiden suosimassa The Tube-nimisessä baarissa, jossa joku vasemmistolainen/ vihreä nuori oli kertonut minulle länsimaisen yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta vittumaisuudesta ja muutamaan kertaan olin kuullut katkerasti lausuttavan sanan "automarket".
"Mä tarviin adressiin vielä yhden nimen", hönki nainen ja katsoi minua juuri sillä tavalla jota nimitetään "hullun kiilloksi". Mutisin, että automarketit on pahoja kun ööö... perkele, en tiennyt mitä pahaa ne olivat tehneet mutta tottakai voisin vetää nimeni adressiin. Salassa olin iloinen siitä, että viimeinkin saisin tietää miksi automarketit olivat... niinku pahoja.
"Ei susta taida olla allekirjoittajaksi", sain kuulla ja nainen katsoi minua ivallisesti ja vain muutaman sekunnin päästä tajusin poistua paikalta. Kuppilassa istuessani älysin että minun olisi pitänyt kysyä miksi automarketit olivat yhteiskunnan saastaa. Mutten kyllä enää menisi sen kahelin läheisyyteen vaikka maksettaisiin, tai ehkä satasesta voisin mennä.
Kävelin toista kautta ulos ja aasinsiltana mietin niitä tuhatta muuta adressinkeräjää joita niillä kulmilla liikkui ja joiden pärstästä lähes poikkeuksetta kuvastui halveksunta meitä kusipäitä kohtaan, jotka emme olleet lukeneet Liken ja Rauhanpuolustajien pystykorvasarjaa ja jotka emme jauhaneet joka päivä globalisaatiosta. Jos kertoisin heille olevani maanviljelijän poika (tai entisen viljelijän, kun nääs meni tila konkurssiin koska... ääh) niin he varmaan kivittäisivät minut, enhän edes ollut käynyt interraililla tai ollut vaihto-oppilaana ja opiskeluvuoteni ulkomailla oli ollut erittäin häpeällinen, en ollut osallistunut kansainväliseen kumiveneretkeen Englannin kanaalin yli ranskalaiseen laivastotukikohtaan, koska ranskalaista viiniä ei juuri silloin voinut juoda koska Mururoan atolleilla koeteltiin ydinpommia.
Meni monta vuotta ennen kuin sain tietää miksi automarketteja piti välttää. Tosin vältin niitä jo henkilökohtaisista syistä, koska niissä soi hirveä musiikki, mainokset kailottautuivat seinästä seinään, lapset kirkuivat, aikuiset kuolasivat tavaran perään ja tunnelma oli yleisuhkaava. En käynyt suurissa kauppaliikkeissä ilman tupla-annosta Oxepamia ja vaikka niitä kirjoitti minulle useampikin lääkäri niin päättelin etten sorru lääkeaddiktioon kauppakeskusten vuoksi.
Kaikista pahin oli Ikea ja eikö sitä juuri rakenneta tuohon parin kilometrin päähän. Ikeassa asuu pahuus, Ikea tekee ihmiset hulluiksi, ehkä yliopiston aulan nainen oli käynyt Ikeassa, ollut ikealainen? Ikean betonilattiat ja peltiseinät synnyttävät keskuuteemme murhaajia, olen siitä varma, tai ainakin niiden pitäisi synnyttää. Mutta Ikea ja muut automarketit eivät ole pahoja tästä syystä vaan siksi että ne tappavat pienempiä liikkeitä ja ettei vain työpaikkoja menisi samalla. Sain kuulla virallisen totuuden automarkettien pahuudesta pari vuotta sitten ja huojennuin, sillä henkilökohtainen totuuteni ei tällä kertaa eronnut virallisesta totuudesta kauhistuttavasti, molempiin sisältyi eli sisältyy murhaa ja kuolemaa, hirvittävää saastaa, joka pitää meitä otteessaan kunnes joku on tarpeeksi älykäs lennättääkseen lentokoneita näitä itäkeskuksia ja ikeoita päin, vaikkakin on myönnettävä, että WTC-tornit olivat paras mahdollinen alku, symbolin tuhoaminen.
