Kirjoittaja
Mitä luen, teen ja kirjoitan. Paitsi etten tee mitään. Ikuinen filosofian ylioppilas. ***KOMMENTOI! YRITÄN VASTAKOMMENTEERATA.*** Kommenttienne ei tarvitse olla asiallisia ja perusteltuja, asiattomat ja perustelemattomat käyvät aivan yhtä hyvin.
|
02.12.2007 - 17:23
Väitettiinpä suomenruotsin siansaksaa tarkoittavan sanan "rotvälska" johtuvan saksalaisten viipurilaisperheiden Rothe ja Wahl nimistä.
- Klinge, Bernadotten ja Leninin välissä.
Viipurin saksalaiset eivät 1800-luvulla oikein tahtoneet oppia ruotsia. On se hankalaa nykyäänkin, ainakin suomalaisilla.
Tosin etymologia ei pidä paikkaansa. Elof Hellquistin Svensk etymologisk ordbok vuodelta 1922 sanoo:
rotvälska, Columbus Ordesk.:
root-wälsk, 1725: -walsk, Möller 1755 under
arg o t: rothwelska (betecknat som ett
språk för spetsbovar); jfr Burens Suml.
o. 1600: 'Rotvälsk kalla Tyskarna Svart
Tattarnas Tungomål' = da. rotvcelsk,
från ty. rotivelsch (redan o. 1250:
rot-walsch), till tjuvspråkets rot, tiggare, o.
welsch, utländsk (se v al s k, valnöt o.
valack). - I sv. i regel: förvirrat,
obegripligt språk i allmänhet (såsom iy.
kauderwelsch); i da. o. ty. däremot:
tjuvspråk. - I samma betyd, i dial. även
slabbertyska, ä. nsv. även slappertuska
t. ex. Runius, till slabbra o. sv. dial.
slappra, sladdra.
29.07.2007 - 18:29
Jospa Suomen punakapina oli niin raju ja väkivaltainen tapahtumasarja siksi, että meillä oli niin vähän kokemuksia massan liikehtimisestä – oikeastaan vain yksi, suurlakki 1905. Täältä.
En tee tätä toiste. Lupaan.
20.05.2007 - 19:39
suriseva moottoriperä, olen sanaton;
liehuva liekinvarsi, tämmöisiä "vitsejä" käyttävät ne, jotka jaksavat sanoa että Paavo Väyrynen on roisto, esimerkki joka tuli ensiksi mieleen, ja tämä ensiksi-tuleminen kertookin näistä ihmisistä kaiken, he eivät jaksa ajatella pidemmälle, tai ehkä heillä ei siellä pidemmällä ole yhtään mitään;
uskon omalla tavallani, ikävä tuottaa pettymys, mutta tämän fraasin lausujat eivät koskaan pääse taivaaseen, jos se on olemassa edes vähän sillä tavalla kuin kristinusko väittää, sillä uskoa ei voi "omalla tavallaan", uskominen on juuri tietynlaista;
tädittely, ilmeisesti ruotsinkielinen kirjallisuudentutkija on vastuussa tädittelyn suosiosta, hän lanseerasi (menkööt) tätienergian 90-luvulla, mutta pahinta oli että naishistorian professori Setälää kutsuttiin Tätiläksi;
uutuuttaan kiiltelevä, sanonnan käyttäjä osoittaa paradoksaalisesti, että hänen kielensä ei ole erityisen "uutuuttaan kiiltelevää", saunan takana on yhä tilaa (esimerkki hyvästä sanonnasta);
vahinko ei tule kello kaulassa, mitä helvettiä tämä edes tarkoittaa? Tuo mieleen lehmihaan tai porosakin johtoyksilön;
EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen, kuulin eräältä Saaralta että nykyään sanotaan myös KVG (katso vittu Googlesta), se kuulostaa paremmalta;
kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen;
hyvää loppuelämää, taas yksi tuhansista sanonnoista, joiden käyttäjille voi sanoa: sitä toivon teille, hyvästi;
homma on bueno, sanonta erityisesti ammattikoululaisten suosiossa;
vesi kielellä, tulee lehmän turpa mieleen;
vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, vain kuolleet aivot keksivät jotain näin typerää;
arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;
putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään;
putkitutkinto, edellisen inhottava sukulainen, älköönkä kukaan assosioiko näistä sanoista erääseen upeaan romaaniin tai ammutaan;
moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, ks. suriseva moottoriperä;
media, joskus on luovutettava, mutta tämän sanan edessä en luovuta ihan vielä, kuunnelkaa sanan äänneasua, laupias taivas! Lisäksi mm. nou hätä, bäk, ok, K?, siis daa, kuuklata (guuglata), olen kipeän tietoinen että Matti Klingelle sanottiin Norjassa "I have googled you" ja Klinge vielä kirjoitti asian päiväkirjaansa; koska uusi sana "hyväksytään"? kun kansa on sitä tarpeeksi käyttänyt; luovutusvoitto?
rakennekynnet, taas yksi esimerkki muotisanoista, joita käyttävät vähä-älyiset;
vuorovaikutus, jos milloinkaan, milloinkaan, saan lyöntietäisyydelle tämän sanahirviön kehittäjän niin lyön empimättä, kaikenlaiset idiootit käyttävät tätä sanaa, jotta kuulostaisivat viisailta, pahinta AMK-kieltä;
ryypiskellä, kamalan kuuloinen sana, löysä, kaksi ensimmäistä tavua oksettavat, loppu on "kosmetiikkaa" niin kuin hölmöt sanovat;
mehevä
läheinen, ennen tavattiin puhua "ystävistä", "sukulaisista" ja erilaisista perheenjäsenistä, nykyään on onneksi löydetty tämä yleiskäsite jonka voi tunkea jokapaikkaan ja unohtaa koko homman (eli läheiset);
roiskeläppä
kelpo
maistua
mainio
hersyvä
oiva, oivallinen
tuore, uunituore
riemukas
asiakaskokemuspohjainen, kyllä, tällainen sana on todellakin olemassa, esimerkkinä loputtomasta virastokielen suosta;
kustannustietoisuus, opin sanan Jokisipilältä;
alkaa-verbin käyttö, olisiko jo syytä luovuttaa?
arvauskeskus, voitaisiinko puhua kiittämättömyydestä tämän sanan yhteydessä?
hotelli helpotus, nykykulttuurissa on havaittavissa kiinnostus WC:hen, televisiosarjoissa ja elokuvissa joskus lähes asutaan vessoissa, pönttöön takerrutaan, on löydetty ystävä;
käärmenäyttely, kuvitelkaa tätä psykoanalyysin toivesanaa;
UUSI KAUHISTUKSIA:
kukkahattutäti, huonojen kolumnistien mielisanoja;
tunneäly, ennen puhuttiin tyhmistä, nykyään tunneälykkäistä;
päivittää, asioita päivitetään, itse päivittelen tämmöistä menoa;
yrittäjyys, tästä "yrittäjyydestä" on tullut arvo, kuka enää muistaa semmoisia arvoja kuin "hyvyys" tai "inhimillisyys";
Hannu Tapani Klami, tähän luokkaan kuuluvat myös S. Albert Kivinen ja muut hienostelijat, esimerkiksi S. Liuhto, nimen pitää olla hieno, vaikka väkisin;
kuohari, tunnustan, olen ainakin kerran puhunut "kuoharista";
aitous, luonnollisuus, rehellisyys ym., älä luota ihmiseen joka sanoo olevansa aito, se on epäaitoa puhetta;
modernin konservatiivinen, erään käpyläläisen naiskirjailijan luoma ilmaus, kun hän vaihtoi kustantamoa, sukua "tunneälylle" ja "kansallissosialismille", joissa kaksi vastakkaista sanaa on naitettu epäpyhästi yhteen;
humalassa ei voi kirjoittaa, tai ylipäänsä luoda, täyttä roskaa, mutta sitä on hauska toistella ihmisille;
hirveän/ kauhean/ kamalan hyvä, jopa yliopiston sanskritin opettajat puhuvat näin;
katosi kuin pieru Saharaan, niin, katoaisipa
***
Paraillaan on tutkinnan alla Flaubertin Valmiiden ajatusten sanakirja, olen löytänyt paljon yhtymäkohtia omaan ensyklopediaani. Strindbergin Katkismus on samaa kategoriaa.
23.04.2007 - 15:51
Olen ehkä ainoa, mutta miksi pitää kirjoittaa näin: "Vastoinkäymisiä tuli välillä valtalehden kriitikoilta, välillä ihan omasta päästä." Sivulauseenomaisesti huomautetaan mikä se Paha on. Eikö me olla aikuisia kuitenkin? Tämä jatkuva isänmurha rasittaa, ei se Helsingin Sanomat, jota kutsun Helsingoerischer Beobachteriksi, niin paha voi olla.
Sitaatti löytyy Parnassosta, Timo Pusaa käsittelevästä jutusta. Ei kai joku helvetin lehti voi olla noin vaikutusvaltainen vaikka onkin ainoa yleisvaltakunnallinen lehti Suomessa? Kai olen julma ihminen, mutten ymmärrä tuommoista.
18.04.2007 - 04:58
menetys/ menestys
menehtyminen/ menestyminen
välittää/ valittaa
näimme/ naimme
tapaa/ tappaa
pahasti/ hyvästi
Olisiko tavata ja tappaa samaa juurta? Aina epäluotettava Meri ei kannusta tähän tulkintaan, vaan sanoo jopa: "Ruotsin tappa on menettää, kadottaa, hukata, muinaisnorjassa tapa." Mutta olisi mukava ajatella, että ne olisivat samaa alkuperää.
09.04.2007 - 05:57
suriseva moottoriperä, olen sanaton;
liehuva liekinvarsi, tämmöisiä "vitsejä" käyttävät ne, jotka jaksavat sanoa että Paavo Väyrynen on roisto, esimerkki joka tuli ensiksi mieleen, ja tämä ensiksi-tuleminen kertookin näistä ihmisistä kaiken, he eivät jaksa ajatella pidemmälle, tai ehkä heillä ei siellä pidemmällä ole yhtään mitään;
uskon omalla tavallani, ikävä tuottaa pettymys, mutta tämän fraasin lausujat eivät koskaan pääse taivaaseen, jos se on olemassa edes vähän sillä tavalla kuin kristinusko väittää, sillä uskoa ei voi "omalla tavallaan", uskominen on juuri tietynlaista;
tädittely, ilmeisesti ruotsinkielinen kirjallisuudentutkija on vastuussa tädittelyn suosiosta, hän lanseerasi (menkööt) tätienergian 90-luvulla, mutta pahinta oli että naishistorian professori Setälää kutsuttiin Tätiläksi;
uutuuttaan kiiltelevä, sanonnan käyttäjä osoittaa paradoksaalisesti, että hänen kielensä ei ole erityisen "uutuuttaan kiiltelevää", saunan takana on yhä tilaa (esimerkki hyvästä sanonnasta);
vahinko ei tule kello kaulassa, mitä helvettiä tämä edes tarkoittaa? Tuo mieleen lehmihaan tai porosakin johtoyksilön;
EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen, kuulin eräältä Saaralta että nykyään sanotaan myös KVG (katso vittu Googlesta), se kuulostaa paremmalta;
kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen;
hyvää loppuelämää, taas yksi tuhansista sanonnoista, joiden käyttäjille voi sanoa: sitä toivon teille, hyvästi;
homma on bueno, sanonta erityisesti ammattikoululaisten suosiossa;
vesi kielellä, tulee lehmän turpa mieleen;
vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, vain kuolleet aivot keksivät jotain näin typerää;
arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;
putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään;
putkitutkinto, edellisen inhottava sukulainen, älköönkä kukaan assosioiko näistä sanoista erääseen upeaan romaaniin tai ammutaan;
moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, ks. suriseva moottoriperä;
media, joskus on luovutettava, mutta tämän sanan edessä en luovuta ihan vielä, kuunnelkaa sanan äänneasua, laupias taivas! Lisäksi mm. nou hätä, bäk, ok, K?, siis daa, kuuklata (guuglata), olen kipeän tietoinen että Matti Klingelle sanottiin Norjassa "I have googled you" ja Klinge vielä kirjoitti asian päiväkirjaansa; koska uusi sana "hyväksytään"? kun kansa on sitä tarpeeksi käyttänyt; luovutusvoitto?
rakennekynnet, taas yksi esimerkki muotisanoista, joita käyttävät vähä-älyiset;
vuorovaikutus, jos milloinkaan, milloinkaan, saan lyöntietäisyydelle tämän sanahirviön kehittäjän niin lyön empimättä, kaikenlaiset idiootit käyttävät tätä sanaa, jotta kuulostaisivat viisailta, pahinta AMK-kieltä;
ryypiskellä, kamalan kuuloinen sana, löysä, kaksi ensimmäistä tavua oksettavat, loppu on "kosmetiikkaa" niin kuin hölmöt sanovat;
mehevä
läheinen, ennen tavattiin puhua "ystävistä", "sukulaisista" ja erilaisista perheenjäsenistä, nykyään on onneksi löydetty tämä yleiskäsite jonka voi tunkea jokapaikkaan ja unohtaa koko homman (eli läheiset);
roiskeläppä
kelpo
maistua
mainio
hersyvä
oiva, oivallinen
tuore, uunituore
riemukas
asiakaskokemuspohjainen, kyllä, tällainen sana on todellakin olemassa, esimerkkinä loputtomasta virastokielen suosta;
kustannustietoisuus, opin sanan Jokisipilältä;
alkaa-verbin käyttö, olisiko jo syytä luovuttaa?
arvauskeskus, voitaisiinko puhua kiittämättömyydestä tämän sanan yhteydessä?
hotelli helpotus, nykykulttuurissa on havaittavissa kiinnostus WC:hen, televisiosarjoissa ja elokuvissa joskus lähes asutaan vessoissa, pönttöön takerrutaan, on löydetty ystävä;
käärmenäyttely, kuvitelkaa tätä psykoanalyysin toivesanaa;
09.02.2007 - 10:14
En mielelläni puhu tekeillä olevista töistä, koska en halua kuulla paskapuheita, mutta tällä kertaa sanon, että havaitsin mieltäylentävästi ettei tekstini ole sujuvaa tai muuten helppoa, journalistista. Olen julkisesti ilmoittanut, että lynkkaan seuraavan, joka "kehuu" tekstiäni sujuvaksi, sillä sitä se ei kuitenkaan ole, voin taata, 15 vuotta olen harjoitellut etten kirjoittaisi massaa miellyttävällä tavalla.
Koivunoksalla istuu vanha harakka. Harakka on miellyttävä eläin. Nyt se vaihtoi oksaa, en tiedä miksi. Kirjoittaessa ei pitäisi olla ulkoisia häiriöitä, ei sisäisiäkään, pitäisi kirjoittaa naama seinää vasten, mutta itse mieluiten katselen ikkunasta ulos kun asettelen merkkejä jonoon.
Itse Baudelaire raivosi 1965 äidilleen: "En tiedä, montako kertaa olet puhunut minun sujuvuudestani. Tuota hokemaa voi tuskin soveltaa muihin kuin pinnallisiin ajattelijoihin. Tarkoitatko sisällön vai ilmaisun sujuvuutta? Minä en ole koskaan hallinnut kumpaakaan, ja luulisi olevan silmiinpistävän selvää, että vähäiset saavutukseni ovat ainoastaan tuskallisen työnteon tulosta." Juuri näin! Enempää en voisi olla samaa mieltä. Sujuvuus sanana on jo inhottava, jotenkin lipevä, vastenmielinen.
Baudelairen aikaan, myös silloin, kirjoitettiin sujuvia historiallisia romaaneja, tuhatsivuisia hirviöitä, joita Suomessa seuraavalla vuosisadalla harrasti muuan Waltari. Siinä on sujuvaa tekstiä, juuri sellaista keskinkertaista sovinnaisuutta, joka vetoaa lukupiiriläisiin. Tekisi mieli "täditellä", ellei se olisi journalistista kielenkäyttöä. Olen alkanut kerätä, lopultakin, sanoja ja fraaseja, joita en voi sietää lainkaan. Esitän muutamia tuloksia:
EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen;
moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, suriseva moottoriperä on sen sukulainen;
arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;
putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään, putkitutkinto on sen inhottava sukulainen, se, joka assosioi näistä sanoista erääseen suomalaisen kirjallisuuden hienoimpiin romaaneihin, pitäisi ampua;
kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen.
Tässä muutamia esimerkkejä tulevasta Vihattavien sanojen ja sanontojen ensyklopediastani. Esimerkit olivat ajankohtaisia, toivottavasti kymmenen vuoden päästä kukaan ei enää puhu "surisevista moottoriperistä". Sitten on näitä pitkäikäisiä, pahimmassa tapauksessa ajattomia kauheuksia, annan vain yhden esimerkin: seksi maistui hyvältä. Usein aistiristiriitaiset ilmaukset ovat hyviä, mutta jotenkin on väärällä tavalla perverssiä kuvata sukupuolista kanssakäymistä makuaistien avulla. Ylipäänsä makuaistia tungetaan alituisesti vikapaikkoihin, mikä milloinkin on maistunut. Kammottavaa.
05.02.2007 - 08:46
Tahtoisin definitiivisen vastauksen tähän kysymykseen:
saako sanoa, että hän on naiskirjailija, naistaiteilija tai jotain muuta nais-?
Toisaalta puhutaan miesprostituoiduista. Onko 'naisprostituoitu' jotenkin sanana ns. analyyttinen? Nämä ovat hankalia asioita. Älkää hyvät ihmiset pitäkö tätä ilkeilynä, sillä oikeasti mietin tätä asiaa. Näitä asioita. Yöt päivät. Tällä erää myös aamun.
Entäs, mitä se tasa-arvo on? saako naiselle avata ovea?
Saako ja saako. Poliittisen korrektiuden aikana on pelkästään rehellistä kysyä näitä asioita suoraan. Saako sanoa "musta ihminen" vai pitääkö sanoa "afro-suomalainen"? Kyllä nämä ovat lakeja. Ei viitsitä enää puhua roskaa.
Pitäisikö sanoa "etanoliaddiktoitunut" eikä "alkoholisti", joka kuulostaa vähän latautuneelta ilmaisulta. Alkoholisteista tulee mieleen kaikkea ikävää. Juoppo?
Pitääkö sanoja aina välillä vaihtaa, kun vanhat ovat saaneet painolastia. "Neekeri" oli ehkä joskus hyvä sana, muttei enää?
Tässä on se (sekin) paha puoli, että kuulostaa naiivilta alka puhua tämmöisistä. Että kaikkihan nyt tämän tietää, tunnustavat tosiasiat. Mutta joo joo, tosiasiat on jo ajat sitten tunnustettu, nyt ne lisäksi sanotaan.
Mutta aina uudet sanat eivät ole yhtä hyviä kuin vanhat. Otan ihan perusesimerkin. "Neekerissä" on voimaa, se on nyrkki päin naamaa, kun taas "afro-suomalainen" kuulostaa löysältä ja hapuilevalta, selittelevältä. Tai "seksialan ammattilainen", ei semmoista voi käyttää.
Uudet sanat vaikuttavat siltä, että ne haluavat hämätä käyttäjää. Ne ovat hyvinkin tarkkoja ja määritelmällisiä, mutta persoonallisuutta niillä ei ole. Tämä on minusta vahinko. Puhuttaessa "aikuisviihteen ammattilaisesta" tuntuu kuin ei puhuisi mistään. Eri asia jos mainitsee sanan "pornonäyttelijä" tai "strippari".
Saavatko uudet sanamme sisältöä ajan kuluessa? Vai elääkö kulttuurimme decline and fall -tilanteessa, jonka jälkeen ei tule mitään?
|
Jätöksiäni tietoverkossa:
|
